Helsinki - Vladivostok 5.4.2019

Vuosien takaisen unelman – tai päähänpinttymän – toteuttaminen ei loppupelissä vaatinut kummempia asioita, kuin hieman rahaa ja lähtemisen. Kuulostaa yksinkertaiselta ja sitähän se oli. Perheelliselle, työssäkäyvälle oikean ajankohdan valitseminen ja loman pituuden määrittely loi ne suurimmat paineet, mutta kaikki ratkesi ilman kädenvääntöä tai tappeluja. Myönnetään, että oma no problem -asenne toki vaikutti asioiden hoitoon ja siihen, että en missään vaiheessa kyseenalaistanut matkaa tai sitä, eikö homma hoituisi. Anteeksi, valehtelen. Helsinki-Vantaan lentokentällä ennen check-inin aukenemista mietin kyllä, että onkohan tässä mitään järkeä.

Matka starttasi huhtikuun viides 2019. Aamulla vein pojan hoitoon kuten joka aamu ja sitten hyppäsin Pasilasta lentokentälle menevään junaan. Matkatavaroita minulla oli 40 l matkarepun ja yhden kokoontaitettavan päivärepun verran. Lentokentällä olin ajoissa ja jännitin edelleen saanko vietyä matkarepun koneeseen sisälle vai onko se pakko laittaa ruumaan. Lennonvaihto Moskovassa ja kaikki matkatavarat ruumassa ei ollut houkuttelevin yhdistelmä – millään ajatustasolla. Loppupelissä sain viedä kaikki matkatavarat koneeseen, joten isoin huolenaiheeni oli haihtunut.

Aamupala Helsinki-Vantaan lentokentällä

Aamupala Helsinki-Moskova lennolla

Lentoni lähti ajallaan, mutta matkan varrella sattui tapahtuma, joka viivästytti lennon laskeutumista. Vaikka keskityin lukemiseen, havahduin jossakin vaiheessa, että jotakin lensi ilmassa. Istumapaikkani sijaitsi käytävän vieressä ja käytävän toiselle puolelle oli tipahtanut nikotiinipurukumi -levy. Kohta ohitseni käveli miespuolinen kanssamatkustaja, jonka käyttäytyminen herätti huomiota.

Viimeistään hänen saapuessa business -luokan ja perustallaajien -luokan erottavan verhon luo oli jokaiselle selvää, että tällä kaverilla ei ollut kaikki matkustajat koneessa. Olen joskus nähnyt Vogue -tanssia, mutta tämän kaverin olisi pitänyt ottaa muutama tanssitunti lisää. Lentoemäntä kävi pyytämässä miestä palaamaan omalle paikalle, mutta eleiden perusteella hän ei ehdotukseen suostunut. Täysin varma en ole seuraavien minuuttien tilanteista, mutta loppupelissä paikalla oli n. 10-15 venäläistä ja mies oli taltutettu mahalleen lattialle penkkien väliin. Lentoemäntä ravasi käytävää pitkin ja toi sidetarpeita. Miesjoukon palattua istumapaikoilleen näin tanssijamiehemme istuvan ensimmäisessä rivissä kädet vyöllä yhteen sidottuna.

Tässä vaiheessa matkaa oli laskeutumisvalmistelut aloitettu. Tanssijallamme taisi olla sukulaissuhteita Houdiniin, koska hetken päästä kädet näytti jälleen heiluvan vapaana – ja hänen viiden uuden parhaan ystävän syöksyvän lähimmistä penkeistä ylös ja pitämään jannua paikallaan. Kädet vyötettiin jälleen kiinni, mutta laskeutuminen viivästyi pakostakin ja kaartelimme aikamme Moskovan taivaan yllä ennen kuin pääsimme kentälle. Kentällä odotimme hetken lentokenttähenkilökunnan saapumista paikalle. En voinut välttää mielleyhtymää jalkapuista tai häpeäpaaluista (tai Game of Thronesin häpeä-kulkueesta), kun koko koneellinen marssi ensimmäisessä rivissä istuvan miehen ohi koneesta poistuessa.

Extra mutka Moskovan yllä. Kuva: Flightradar24

Moskovan kenttä oli oma seikkailunsa, mutta onneksi minulla oli aikaa ennen jatkolennolle menoa. Minulla oli suuria hahmotusvaikeuksia suunnata kohti sisäisiä lentoja. Vähän väliä olin suuntamassa kohti kansainvälisten lentojen portteja, mutta hienosti ajauduin aina myös oikeille raiteille.

Olin jo ennen matkaa haaveillut upgrade -mahdollisuudesta loppumatkalleni. Lento Moskovasta Vladivostokiin kestää kahdeksan tuntia ja suunnitelmiini kuului nukkua mahdollisimman paljon ja mahdollisimman miellyttävässä penkissä. Kelloa matkan aikana säädettäisiin seitsemällä tunnilla (+7) joten ilman nukkumista, yöunet olisi jo menetetty siinä vaiheessa, kun pääsisin aamulla Vladivostokiin.

Upgrade onnistui tehdä kentällä noin 100 € lisämaksulla. Tämän hinnan siis antoi Aeroflotin virkailija syöttäessään tiedot koneelle. Maksu suoritettiin eri kerroksessa erilliseen kassaan ja tässä vaiheessa hinnaksi selvisi 8000 ruplaa (n. 109 € 5.5.2019 kurssilla). Koska valuuttamuunnin ei ollut sillä hetkellä käsilläni, toivoin vilpittömästi check-in virkalijan sanoneen sata, eikä tuhat. Kassaneiti ohjeisti, että saisin uuden lipun check-in:stä. Hortoilin jälleen aikani ja asettauduin check-in jonon päähän. Onneksi oli aikaa. Vihdoin tuli minun vuoroni, mutta lippua ei tältä tiskiltä saanutkaan. Saisin lippuni kuulemma vasta koneeseen nousun yhteydessä. Jaahas. Sitten vain portille.

Moskovan lentokenttä

Tuliaislammas

Yllätyin, kuinka vähän portin läheisyydessä oli ruoka- tai kahvipaikkoja. Olin suunnitellut ostavani lennolle jotakin pientä syötävää sekä haukkaavani jotakin ennen lentoa. Lähtöportti löytyi hallin kaukaisimmasta nurkasta ja porttialueen vieressä oli ainoastaan pieniä kioskeja, joissa myyjät ei puhuneet sanaakaan englantia. Ostin kotiin viemisiksi lammaslelun ja koneeseen limun & naposteltavaa.

Lippuni sain todellakin vasta lippujen tarkastuksen yhteydessä. Erittäin iloinen yllätys oli, että paikkani sijaitsi rivillä 12 alkuperäiseen paikkaani 53H verrattuna. Upgraden olin tehnyt Comfort-luokkaan. Business olisi kai ollut myös mahdollinen, mutta päätin olla liioittelematta. Tässä vaiheessa on hyvä kertoa, että en ole koskaan lentänyt Comfort- enkä Business -luokassa, joten olin – ööö – pihalla ”käyttäytymissäännöistä” = en ollut aivan mukavasti. Aina on se ensimmäinen kerta.

Comfort-luokka - ja joku varasti paikkani

Lentokoneessa (Aeroflot, Boeing 777-300Er) Business -luokka sijoittui sisään tullessa etuosaan (sisään tullessa käynti vasemmalle, rivit 1-10), kun Comfort – ja Economy -luokat koneen peräosaan päin (käynti oikealle). Paikkani sijaitsi näin ollen toisella rivillä. Olin haltioissani istumapaikastani, vaikka se sijaitsikin ”keskellä” neljän paikan rivissä. Istumapaikalla oli tossut (ei tarvinnut sukkasillaan hipsiä vessaan) sekä viltti ja tyyny. Tossujen sisältä löytyi vielä hammasharja ja -tahna sekä unimaski. Kaikkea oli ajateltu. Voihan olla, että samat kamat löytyivät Economy -luokan penkiltäkin, mutta haluan uskoa, että niin ei olisi ollut. Penkin mukavuutta sai säätää myös pohkeiden alle nousevalla tuella. Täysi vaakatasoon penkkiä ei saanut, mutta edes jonkinlaiseen kulmaan. Oli siis hieman kökkö lepolasse, mutta lentomatkalle passeli. Viihdelaitteistokin löytyi, mutta kovin oli venäjänkielistä tarjontaa, että siihen en tarkemmin paneutunut. Vakoilin kyllä, että naapuripenkin mies löysi montakin hyvää elokuvaa.

Ennen lähtöä lentoemäntä tarjoili virvokkeita (mehua tai vettä, Business -puolella olisi ollut sitten ne kuohuvat – luulen ma) ja toi menukortit. Kuten mainitsin, kaikki tämä oli minulle uutta ja eksoottista.

Perheellisenä haluan kehua sitä perhettä, joka istui siihen ensimmäiseen riviin: äiti, isä ja 4 lasta. Nuorimmainen oli ehkä vuoden ikäinen. Itse yhden lapsen kanssa matkustaneena tiedän, että parin tunnin matka on jo aikamoinen taidonnäyte vuosikkaan kanssa, mutta kahdeksantuntia on sitten oma tarinansa. Jos en väärin muista, vanhimmat lapset eivät turhia tapelleet ja pienimäinenkin kitisi ainoastaan väsymystään. Tämä tosin tapahtui juuri silloin, kun itse yritin nukkua korvatulpat korvissa ja silmälaput silmillä.

5.-6.4. en tiedä kuinka kauan oikeasti nukuin, mutta torkkumiset voi laskea yhden käden sormilla. Tähän lasketaan myös Suomessa hajanaiset yöunet ennen matkaa. Aikaisella heräämisellä yritin fiksuna tyttönä proaktiivisesti asettua Vladivostokin aikaan, mutta homma ei toiminut.

Unen ja valvemaailman rajamailla olin aivan varma, että lentokapteeni kuulutti, että aloitamme laskeutumisvalmistelut. Tässä vaiheessa säpsähdin hereille, otin silmälaput pois ja näen lentoemännän, joka kysyy mitä halun aamupalaksi. What?! Mitä täällä tapahtuu. Otin munakasta. Vierustoverin letut tosin näyttivät paremmilta, kun annokset saatiin avattua.

Ja niin tuli myös vihdoin ilmoitus laskeutumiseen valmistautumisesta. Hehkuvan punainen aamuaurinko nousi taivaanrannasta, kun astelin koneesta yrittäen ymmärtää, että kello ei ole puoliyö vaan aamu seitsemän ja minun pitäisi päästä kentältä jotenkin hotellille ennen kuin puolilta päivin tapaisin päiväretkioppaani Vladivostokin keskustassa...

Aamupala Moskova-Vladivostok lennolla - valaistus koneen sisällä nolla... ja sen huomaa

Vladivostok aamulla varhain

Tervetuloa Vladivostokiin

Viimeiset 20 tuntia on pitkät niin

Matkani alkaa olemaan kohta loppusuoralla. Olen matkannut junassa maanantai-illasta lähtien. Tähän mennessä kelloa on siirretty 5 tunnilla taaksepäin, ensi yönä vielä aikahyppy kahden tunnin edestä.

Tässä vaiheessa olen iloinen, että matkalle lähdin. En lainkaan kadu, että päätin toteuttaa matkan. Enemmän katuisin, jos tätä en olisi tehnyt.

Lähtisinkö uudelleen? Ehkä joskus, toisella porukalla, reittiä hieman vaihtaen, mutta en ihan heti kuitenkaan. Ehkä kun viiskymppiset on lähempänä?

Matkaa on jäljellä noin 23 tuntia, ottaen huomioon aikaeron. Vielä, kun aika ei ole kullannut muistoja haluan kirjata ylös ruumiilliset tuntemukset: perse puutuu, jalat puutuu, kädet puutuu. Selkään koskee. Tyyny on liian lötkö, patja kova. Juna nytkyttää koko ajan ja asemalle päästyä - saatua tukevaa maata jalkojen alle - olo on kuin merellä olisi ollut. Korvat menee lukkoon, kuulet naapurihytistä kuorsauksen. Ja niin, nuudeleissa ei kannata säästää.

Henkisesti tämä ei ole ollut minulle raskasta. Ainoastaan olen ajoittain miettinyt olisiko ollut kivempi sittenkin olla miehen ja pojan kanssa talviloman vietossa mummolassa. Onneksi yhteydet on pelannut, joten olen saanut osani niistäkin muistoista.

Jos ei olisi kirjaa, kännykkää sekä nettiyhteyttä, olisi tämä kirjoitus varmasti toisenlainen. Ainakin henkisen jaksamisen osalta.

Huomenna Moskova ja iltajunalla - kyllä, juna - Helsinkiin. Jospa siinä junassa puhutaan edes hieman suomea. Tai saisin ikioman hytin.

Hyttikaverini - Trans-Siperia

Juna kulkee vaan. On hienoa huomata, kuinka hyvin juna pysyy aikataulussa. Asemille saavutaan ajallaan ja lähdetään täsmällisesti.

Majoitun vaunussa, jossa matkakumppanina on naisia. Ensimmäisenä yönä hyttiin majoittui nainen, joka tuntui olevan koko ajan lähdössä. Hän kävi joka pysäkillä tupakalla ja jossakin vaiheessa yötä jäi sille tielle. Hän ei laittanut edes petiä, joten päättelen hänellä olleen vain istumapaikan.

Aamulla havahduin siihen, että hyttikaverit oli vaihtuneet. Vanhempi rouva ja todennäköisesti hänen tyttärensä. Jossakin vaiheessa nuorempi puki yllensä uniformun ja jäi kyydistä. Töihin vai kouluun? En tiedä.
Vanhemman kanssa jaettiin hytti yhden yön ajan. Seuraavana päivänä hän liiteli petivaatteet kasaan merkkinä matkan päättymisestä.

Seuraavan yön sain olla yksin. Yksityinen hytti, ah, mikä autuus.

Seuraavana päivänä hyttiemäntä toi uudet petivaatteet. Jäin odottamaan miltä asemalta tulisi uusi hyttikaveri. Ja millainen.

Hyttiini vyöryi matkatavaroineen puhelias vanhempirouva. Nettikääntäjän avulla näytin, että en venäjää ymmärrä. Tieto ei estänyt rouvaa puhumasta. Vaikka toistemme kieltä emme hallinneet selvisi, että kummankin matka vie Moskovaan ja hänen lippu maksoi 24000 ruplaa (n. 330 euroa) . Matkaopaskirjasta on ollut hyötyä.

Kohti Trans-Siperiaa - kunhan hengailin asemalla

Juna-asemalla kolme tuntia ennen junan lähtöä ei välttämättä tarkoita, että pelkäisi myöhästyvänsä junasta. Se voi myös kertoa siitä, että jalat ei enää jaksa kiertää kaupunkia. Näin ainakin minun tapauksessa.

Hotellista check-outin jälkeen hurautin taksilla asemalle ja jätin matkatavarat sinne. Matka hotellilta rautatieasemalle maksoi 150 ruplaa eli vain joitakin euroja, 3 tai jotain. Minulla oli n. 6, 5 tuntia ennen junan lähtöä, joten ajattelin tehdä viime vilkaisun "kylille".

Kävin katsomassa rantabulevardin sekä testaamassa paikallista huvipuistoa. Maailmanpyörä oli hieman pelottava, mutta pitihän sitä testata. 150 ruplalla pääsin hyppäämään kyytiin yhden kierroksen ajan. Hypätä kyytiin ei ole liioittelua, koska pyörä pyöri nonstoppina ja kukaan ei ollut jeesaamassa sisään tai ulos poistumisessa. Tämän kokemuksen jälkeen vielä vähän shoppailemassa sekä viimeinen paikallinen kanakebab.

Eväitä olin ostanut jo aiemmin, mutta täydennys sostokseni tein aseman vastapäisestä supermarketista, joka sijaitsi toveri-Leninin patsaan juurella. Matkaan tarttui vettä (5 L), hedelmiä, sipsipussi (kaiken varalta) sekä pojalle vielä yksi tuliainen. Siinä minä asemalla sitten istuin ruokineni. Fiksuna en ollut ostanut mitään odotusajalle - ei sitä aina kaikkea muista - joten ostin automaatista limun ja mega-Marsin yhteensä 125 ruplaa.

Asemarakennus oli kaunis Art Deco - tyylinen keisariajan rakennelma. Itse rakastan tätä tyylisuuntaa, joten minulle asemalla istuminen ja kattoon tuijottelu ennen lähtöä oli erittäin harraskokemus.

Asemalla kiinnitin huomiota, kuinka antikaupallistettu asema oli. Asemarakennuksessa oli  välipala-automaatteja joissa myytiin limua ja karkkeja, mutta esim. mainokset tai kahvila sieltä puuttui. Tai sitten en vaan sitä kahvilaa löytänyt ja sitäkään vaihtoehtoa ei voi pois sulkea, koska en meinannut löytää enää rakennuksesta pois vietyäni laukut säilöön aamupäivällä.

Kyltitykset oli venäjäksi ja englanniksi, mutta paikoin kyltitys vain päättyi. Sisäänkäynneillä oli turvatarkastus (englantia kukaan ei puhu, minä en venäjää osaa) ja kun alakerran turvatarkastuksesta menin jo toisen kerran ja viittoili yläkerran suuntaan ohjasi toinen tarkastajista minut vessojen läpi portaisiin. No enpä olisi tätä reittiä kyllä itse keksinyt!

Kaiken kaikkiaan kaikki tapaamani ihmiset oli erittäin ystävällisiä. Vaikka yhteistä kieltä ei löytynyt hoitui kommunikointi tavalla tai toisella.

Suomessa tottuu, että lähtölaituri tiedetään jo hyvissä ajoin. Junalaituri selvisi Vladivostokissa noin tunti ennen junan lähtöä. Sama laituriarvoitus näytti olevan kaikilla lähtevillä junilla - vasta viime hetkillä numero ilmestyi kysymysmerkin paikalle.
Lähtevien taululla Moskovan junan kohdalla vilkkui myös joku teksti. Yritin nettikääntäjän avulla katsoa lukeeko siinä "myöhässä", "saapuu" vai mitä, mutta mikään keksimäni vaihtoehto ei tuntunut olevan oikea. Rohkaistuin kysymään asiaa nuorelta naiselta. Hän osasi englantia sen verran, että kertoi tekstin tarkoittavan, että vaunut on numeroitu edestä lukien pienimmästä suurimpaan. Toisinaan voi kuulema olla toisinpäin.

Lopulta tuli lähdönaika. Noudin matkatavarat (kiersin rakennusta taas ihan miten sattuu) ja löysin oikean vaunun. Laitureita ei ollut kuin pari, joten se oli helppo homma. Vaunuemäntä tarkisti passit ja liput. Löysin myös makuusijani. Kun juna lopulta lähti liikkeelle, taivas aukesi ja reissun ensimmäinen vesisade iskeytyi hytin ikkunaan. Täällä sitä sitten oltiin.

Vladivostokissa

Matkani starttasi perjantai aamupäivänä. Ensin lento Moskovaan (pientä kaartelua kaupungin yllä, kun henkilökunta ja osa matkustajista rauhoittelivat ei niin rauhallisen matkustajan. Joku muumi oli loikannut muumilaaksosta tai jotain) ja siitä jatko Vladivostokiin.

Moskovan kenttä oli sekava, mutta lopulta sain itseni oikealle portille. Tein yhden fiksuimmista liikkeistä ja kysyin mahdollisuutta upgradeta paikka. N. 100€ heltisi istuinpaikka Comfort - luokasta. Istumapaikka vaihtui riviltä 58H (tai jotain) paikaksi 12E. Vaikka paikka oli "keskellä" oli se luxusta tällaiselle vähemmän kaukomatkoja tehneelle. Niin tuotiin mehut ja menut ennen kuin kone oli noussutkaan.

Big plan ajoittaa nukkuminen lennolle kusahti, koska ei nukuttanut. Torkuin erittäin huonosti kuullen äänet ympärilläni korvatulpista huolimatta. Kuvittelin heränneen laskeutumisilmoitukseen, mutta se olikin väliaikatieto ja aamupalan jakoaika.

Kentältä pääsin expressbussilla ja hotellissa ei ollut kiva huomata, että en löytänyt passiani. Itkuhan siinä tuli kun niin kovasti väsyttikin. Respan nainen oli aivan ihana ja välittömästi soitti kentälle. Passikopion ansiosta sain huoneeni. Ja se passiin sitten löytyi repusta - siitä taskusta minkä olemassaoloa en edes muistanut.

Olin varannut Airbrb kokemuksen, joten en voinut jäädä nukkumaan vaikka pikku torkut otinkin. Tuosta Yuran pitämästä 8,5 tunnin Vladivostok kiertoajelusta lisää myöhemmin.

Illan tullen tuli uni. Ja helposti :) Nukuin 14 tuntia ja makoilin vielä tuntia tuijottaen Netflixiä.

Kaupungille piti päästä, joten kampesin itseni ylös. Sunnuntaistakin lisää myöhemmin, mutta tuliaisia tuli ostettua ja Pokemoneja jahdattua.

Illalla kävin alakerran ravintolassa ja luulin meneväni nukkumaan. Minua ei vaan nukuttanut. Viestittelin sitten yöllä kotiväelle. Jossakin vaiheessa uni tuli ja kun kello soi ysiltä olisi kyllä nukuttanut. Ai mikä jet lag?

Mitkä eväät mukaan junaan?

Kirjoitan perhe&lifestyle blogia Hima Saimi ja sinne rustasin tämän tekstin 5.4.:

"Kuten aiemmin jo kerroin, lähden tänään matkalle, joka kattaa lennon Vladivostokiin sekä junamatkan idästä länteen = Vladivostok - Moskova - Helsinki.

Minun junamatka käsittää "nopeimman reitin" eli matkan varteen jääviin kaupunkeihin tutustun ainoastaan asemalla ikkunasta/laiturilla katsoen. Junamatka voi olla fyysisesti lamauttava ellen keksi mitään jumppajuttuja, joilla saa edes hieman itseään aktivoitua. Esim. onko kulkeminen junan päästä päähän mahdollista, tai edes suotavaa, jää nähtäväksi.

Lukemieni/kuulemieni lähteiden perusteella junien ravintolavaunut ovat ylihinnoiteltuja (ruoan suhteen ainakin) ja matkaan tuleekin varata omat eväät.. Koska junamatka kestää 6 päivää, eikä kylmäsäilytystilaa ole, vaatii itsensä ravitseminen ennakointia.

Suomesta mukaan kannan Herblifen F1 pirtelöjauhetta. Purkissa on 21 annosta joten siitä saan kolme pientä pirtelöä/päivä. Koska sekoitan jauhon veteen ilman mitään lisäproteiinia, ei päivittäinen kalori- tai proteiiniannos tuolla vielä täyty. Herbalifen tuotteista minulla on lisäksi mukana yrttitee, välipalapatukat sekä puristeista kaurakuitu ja monivitamiini. Jos Vladivostokista löytyy Herbalifenkauppa (näitä myyntipisteitä on erinäisissä kaupungeissa, mutta Vladivostokin osalta minulle asia ennen matkaa ei selvinnyt) teen täydennyksiä valikoiman mukaan.

Vladivostokista ostan lisäksi nuudeleita, couscous, kuivattuja hedelmiä, pähkinöitä, hedelmäsäilykkeitä ja jotakin tuoretta mikä säilyy useamman päivän esim. hedelmät. Katsotaan mitä kaikkea sieltä sitten löytyy.

Kuumaa vettä on junassa aina tarjolla, mutta kylmä juomavesi pitää minun vielä ottaa erikseen mukaan. Täydennystä saa varmasti junanravintolavaunusta sekä asemilta.

Tulen pitämään päiväkirjaa syömisistä, joten katsotaan mitä ja miten siellä tuleekaan syötyä. Itselläni on paha tapa aloittaa herkuttelu reissussa, mutta tällä kertaa yritän rajoittaa mässyttelyt jo aivan käytännön syistä - saatavuus ja kaiken kannan itse. Lentokentältä todennäköisesti lähtee mukaan salmiakkia ja ruisleipää (kuivaversio). Piimä saa jäädä kotiin vaikka matkustankin ympäri Venäjän maan."

Löytyykö sinulta ehdotusta matkaevääksi? Juna lähtee 8.4. joten vielä ehtii vinkata :)

Aikaerorasituksen tasausta klo 3.30

Aikaerorasituksen minimoimiseen tekemni masterplanini nukkua yhdeksän tuntia ja herätä kello 3, hieman kärsi, koska henkinen napanuora lapseni kanssa on edelleen hyvin vahva.

En mennyt nukkumaan klo 21 vaan noin kello 22. Unenpäästä sain sitten jossakin vaiheessa.

Nuori herra tippui sängystä kello 1. Kun hänet olin saatellut matkaan untenmaille, heräsi tervejärkeni ja alkoi ihmettelemään, että mihinkäs reissulle sitä ollaankaan menossa ja miten siellä sitten saat ajankulumaan tai muutenkaan asiat yksin hoidettua. Järjenääntä on vaikea vaimentaa, etenkin keskellä yötä, kun haluaisi nukkua.

En ehtinyt edes nukahtaa, kun nuori herra tapsutteli makuuhuonettamme kohden. "Ei nukuta". Saattelu sänkyyn toi halutun tuloksen, mutta lopulta itsekin sain unen päästä kiinni. Noin tunnin unien jälkeen (näin unta töistä) pienien jalkapohjien ääni lähestyi jälleen oveamme.

Tässä vaiheessa huomasin kellon olevan 2.45 - vartin päästä herätys. Viittä vaille, kun lapsi ei vieläkään nukkunut, sanoin käyväni vessassa (hätä oli tosi, mutta tarkoitus oli hakea puhelin sängyn vierestä, että se ei herätä nukkuvaa miestä). Vessareissun aikana Ukkeli ehti juosta sohvalle köllöttämään (koska ei väsytä). Back to bed ja vartti nukuttamista.

Tällä hetkellä mies kuorsaa seinän toisella puolella ja nuori herra omassa sängyssään. Ainakin nukkuu, kuorsaus ei kuulu. Poikani nukkuu yleensä tosi hyvin eikä yöheräämisiä ole, joten tämän sortin levottomuus ei ole tavanomaista. Jospa ei ole tulossa kipeäksi, koska pojilla on edessä omareissu mummolaan (Se ei ole ukkila, vaan mummola, jossa ukki asuu).

Onneksi minun olikin tarkoitus nukkua lyhyet unet tänä yönä. Nyt pitäisi sinnitellä hereillä vielä n, 14 tuntia, että pääsee "levolliseen lentokoneuneen". Olen niin kuollut huomenna.

Huomenna - From HEL to east

Niin se päivä sitten koitti. Matka alkaa huomenna ja on ohi nopeammin kuin arvaankaan, mutta ei pidä hätäillä.

Ensi yönä yritän tasoittaa tulevaa aikaerorasitusta (+7 tuntia) heräämällä aiemmin, että nukkuisin Moskova-Vladivostok - lennolla sitten varmemmin. Vladivostokiin kone laskeutuu aamu seitsemältä eli Suomessa puolen yön aikoihin.

Minusta riippumattomista syistä Vladivostokin kiertoajelu siirtyi lauantaille. Jos samoilla silmillä yritän hoitaa 8,5 tunnin nähtävyyskierroksen niin jossakin välissä pitää nukkua.

Instagramissa matkalla_4kymppiseksi tilillä voi seurata matkaa kuvan kera.

Viikon päästä toisissa maisemissa

Niin se  aika vaan kuuluu. Perjantaina lähtee lento ja viikon päästä olen jo vuorokauden ollut Vladivostokissa.

Eilen tein viimeiset ostokset reissua varten. Näillä pitäisi pärjätä. Vladivostokissa ehdin tarvittaessa tehdä loput ostokset.

Tänään otin käyttöön reissupuhelimeni ja olen yrittänyt päättää mitä elokuvia ja musiikkialbumeja tallennan käytettäväksi offline tilassa.

Voihan tuo torstai-iltana vielä tulla mieleen mikä unohtui.

Periaatteessa kaikki valmiina - not

Matkatoimistolta tuli ilmoitus, että viisumi on valmis ja passi noudettavissa toimistolta. Viestissä oli mukana myös loppulasku.

Minulla on nyt matkat, majoitus ja viisumi hankittu. Enää puuttuu laukun sisältö.

Aika tarkalleen kuukauden päästä pitäisi olla laukku pakattuna ja jokin haju siitä mitä reissussa tapahtuu. Tällä hetkellä pientä katvealuetta junajuttuihin ja päivään Moskovassa. Mielessä siintää edelleen kylpyläkäynti ja junamatkapölyjen pesu.

Elämysaktiviteetti Vladivostokiin

Trans-Siperia matkani alkaa lennolla Vladivostokiin. Sinne laskeudun 6.4. ja toivottavasti hotelli oli varattu jo 5.4 lähtien, koska lento on aikaisin aamulla perillä ja minua ehkä nukuttaa. Luulen niin. Ja hotellissa on aamupalalla blinejä tarjolla.

7.4. On ainoa kokonainen päivä Vladivostokissa. Kaupungin kiertäminen on tuolle päivälle paras aktiviteetti ja nähdäkseni edes jotakin järkevää, varasin elämyksen Airbrb :n kautta. 8,5 h englanninkielinen retki ja siinä pitäisi päästä näkemään hyviä kohteita esim. Majakan. Lisäksi siihen kuuluu joku luontoretki. Jee.

Viisumihakemus jätetty

Lopultakin! Hetki sitten kävin viemässä hakemuksen matkatoimistoon. Vaikka olen luovuttanut nyt yhden tärkeimmistä matkustusasiakirjoista (=passi) vieraan ihmisen haltuun on ihan luottavainen olo.

Eilen illalla meinasi ratketa pelihousut, kun en löytänyt mistään vakuutusyhtiöltä saamaani todistusta vakuutuksesta. Ei löytynyt mistään, ei. Kaikki kaapit kävin läpi, ätisin välissä avuliaalle taaperolle, mutta ei vaan löytynyt. Yritin kaivaa mieleni sopukoista kuvaa, jossa kirjekuori lentää roskiin. Ei löytynyt sellaistakaan muistoa. Hiljaa mielessä mieskin sai osansa, kun ei hänkään tiennyt missä todistus voisi olla.

Loppupelissä todistus löytyi. Sähköpostista. Pdf:nä. Eli en koskaan ollut sitä edes paperiversiona saanut. Että sellainen ilta.

Pari viikkoa pitäisi mennä hakemuksenkäsittelyssä. Kauheaa, jos en viisumia saisi.

Ensi viikon task list

Niin meinaa helmikuukin valua sormien välistä kuin hiekka tiimalasissa.
Ensi viikon tehtävälistalta löytyy viisumihakemuksen vienti ja tilattujen tavaroiden (edellinen postaus) nouto.

Matkalukeminen pitäisi myös päättää ja mielessä on ollut vertailla eri ruoka-aineiden käytännöllisyyttä, kun käytössä on vain lämmin vesi. Nuudeleita suositellaan, mutta Mitenkäs couscous ja kuivatut hedelmät? Ym. Kuivattu tavara? Säilykkeet?

Hankintoja Trans-Siperia junamatkalle

Aiemmin listasin (perustuen lukemiini teksteihin) mitä kaikkea junamatkalle olisi hyvä ottaa mukaan.

Matkalle lähtöön on aikatarkalleen kaksi kuukautta aikaa, ja lopultakin olen tehnyt joitakin hankintoja. Matkarepun ostin jo aiemmin.

Minulla on jostakin syystä äärimmäisen vaikea lähteä kiertämään kauppoja. Shoppailu kun ei ole se minun juttu. Onneksi on olemassa nettikaupat.

Sain tuossa joku aika sitten lahjaksi pari lahjakorttia ja päätin käyttää lahjakortin junamatkahankintoihin. Ensimmäinen 50 €:a on käytetty ja Matkavaruste -nimisestä nettikaupasta matkareppu täyttyy:

-Silmälapuilla
- Lentosukilla
- Toilettilaukulla
- Matkahammasharjasetillä
- Luottokorttisuojalla
- Matkapeilillä

Tammikuussa ostin Muji:n alennusmyynnistä matkalaukun sisääntarkoitettuja pussukoita. Ne oli testissä pari viikkoa sitten kotimaanjunamatkalla ja kätevästi kyllä sai toiseen omat vaatteet (ne pienimmät, jotka on aina väärässä paikassa kuten sukat ja alkkarit) sekä poikani lähes koko vaatetuksen. Lähteekö nuo mukaan jää nähtäväki. Aloin miettimään, että suljettavat pakastepussit voisivat hoitaa samanasian ja silloin voisi tehdä päiväkohtaisia sukka-alushousu-paita -settejä.


Matkaliput & dokumentit
- Lentoliput (Helsinki-Vladivostok) - kirjoitettu
- Junalippu (Vladivostok-Moskova-Helsinki) - kirjoitettu
- Viisumi - todistus vakuutusyhtiöltä OK, valokuva Ok, Passi Ok
- Passi - uusittu
- Kopiot kaikista tärkeistä dokumenteista (Passi, Viisumi, matkaliput, varaustiedot)

Vaatteet: Rennot & mukavat
- Alusvaatteet
- Sukat
- Lentosukat (koneeseen) - tilattu
- Yöpuku
- T-paitoja
- Huppari
- Flip-flop / sandaalit / hotellitohvelit
- Rennot housut esim.verkkarit

Elektroniikka
- Kamera
- Muistikortti - yksi, ehkä pitää hankkia toinenkin
- Puhelin
- Läppäri/tabletti
- Laturit (kamera, kännykkä,läppäri/tabletti)
- Vara-akku / Power bank - tutkittu vaihtoehtoja
- Jatkojohto
- USB-jakaja

Tarvikkeita:
- Korkkiruuvi, avaaja (monitoimiveitsi)
- Muovi- tai metallimuki
- Muoviset tai metalliset ruokailuvälineet (esim. lusikka-haarukka)
- Ruokatermari / Korkea reunainen kannellinen rasia (esim. pakasterasia)
- Kahvi-/teetermari
- Syöntiastia (syvä)
- Tiskiharja + pesuaine
- Makuupussin sisälakana (esim. silkkinen tai puuvillainen)
- Taskulamppu
- Rahavyö tai vastaava säilytyspussi
- Vessapaperia
- Kosteuspyyhkeitä / wet swipe
- Käsidesi
- Ensiapupakkaus
- Hygienia tuotteet (deodorantti, hammasharja ja -tahna, saippua, yms.)
- Kuivashampoo
- Peili - tilattu
- Pyyhe
- Naulaan ripustettava hygienia pussi - tilattu
- Korvatulpat (Camun blogista napattu vinkki: nauhalliset tulpat, jotka saa kiinni paitaan varustesulkurenkaalla)
- Hiusharja
- Unimaski / Silmälaput - tilattu
- Juomapullo
- Rinkka tai matkalaukku - hankittu matkareppu
- Päiväreppu tai kangaskassi yms. pieni pussukka
- Packing cubet (tällaiset löytyy) tai mini grip -pussit vaatteiden/tarvikkeiden pakkaamista ja löytymistä helpottamaan 
- Lääkkeet (särky, yms.)
- Maitohappobakteerit
- Jotain pientä (esim. suklaa) tarjottavaksi uusille tuttaville ja junaemännille/-isännille

Ruoka:
- Rahaa (pienenä)
- Eväitä (välipalapatukkaa, pähkinöitä, nuudeleita, yms.)

Ajantappo:
- Kirjat
- Muistiinpano vehkeet (kyniä, paperia, päiväkirja yms.)
- Pelikortit
- Kuulokkeet
- Kartta / opaskirja  - joulupukki toi

Mielessä pyörii Trans-Siperia...

2 Kuukautta ja 8 päivää. Sitten alkaa matkani kohti Vladivostokia.
Vaikka olen varmalla mielin, silti välillä mielessäni hävähtää epämääräisiä ajatuksia: Ehdinkö, muistanko, pärjäänkö.

Lento- ja junalipusta on kummastakin tullut vahvistus. Ne minulla jo on. Viisumin hankinta aiheuttaa minulle eniten levottomuutta, vaikka viisumin hankin matkanjärjestäjän kautta. Vaikka itse en tee fyysistä työtä, eli käy anomassa viisumia, pitää minun toki hankkia tarvittavat dokumentit.

Vakuutusyhtiöltä sain tarvittavan dokumentin. Passin on uusittu kuuden kuukauden sisällä, joten voin käyttää samaa valokuvaa, kuin passissa. Enää pitäisi toimittaa hakemus ja passi matkanjärjestäjälle. Olenkohan unohtanut jotain? Onko vakuutusyhtiön paperi riittävä? Ehdinkö ajoissa.

Entä mitä otan mukaan matkalle? Kestääkö nykyinen puhelimeni vai pitäisikö hankkia joku kakkosluuri, jossa olisi kestävämpi akku? Power bank? Millaisia on pistorasiaan laitttavat jakorasiat? Olihan siellä sama jännite kuin meillä? Adapteri?

Mitä ruokaa tarvitsen mukaan? Kumpi olisi ravinteikkaampaa ja maistuvampaa: Nuudelit vai couscous? Ja kumpi helpompi kuljettaa? Mitä muuta? Säilykkeitä? Onko järkeä raahata mukana ruokatermosta vai riittääkö muovikipot?

Laitanko matkarepun ruumaan vai käsimatkatavaroiksi? Jos ruumaan, näenkö laukkua ennen junamatkan alkamista? Jos käsimatkatavaraksi, eihän tavaran määrä ylity? Millaisen päivärepun otan? Lainaanko poikani kerhoreppua vai ostanko vartavasten uuden?

Paljonko tarvitsen käteistä matkalle? Oliko niin, että vasta Venäjällä voin vaihtaa vai saako sittenkin vaihdettua jo Suomessa? Onko Moskovan kentällä fiksua vaihaa käteistä vai vasta sittenkin Vladivostokissa? Entä jos luottokorttini ei toimi tai kone imaisee sen? Paljonko varaan käteistä euroina?

Niin paljon mielessä... Pitäisi varmaan alkaa tekemään junamatkan eteen konkreettisia asioita.

Tahkon kesä 2019

Kuten aiemmin kirjoittelin, päätimme ottaa koko perheen reissukohteeksi Tahkon Pohjois-Savossa.

Tahko on ennestään tuttu talvilomakohteena, koska siellä tuli käytyä laskettelemassa yläasteikäisenä läheisen sijainnin ansiosta. Mutta mitä voi Tahkolla tehdä heinäkuun alussa? Siis muutakin kuin tappaa itikoita paljussa kylpiessä?

Frisbeegolf: Tuttu laji jo vuosien takaa. Samalla voi huitoa niitä itikoita.
Paintball: Koskaan ei ole tullut kokeiltua, mutta kertahan tuo olisi ensimmäinenkin. Jos yhtä hyvä kesä kuin viime vuonna, tässä tulee satavarmasti kuuma!
Geokätköily: Tätäkin tuli muutama vuosi sitten harrastettua. Uuteen puhelimeen ei tullu asennettua geo-apsia, mutta jokohan olisi korkea aika jälleen? Siis hankkia uusi puhelin ja asentaa siihen se aps.
Golf: Not my cup of tea, mutta hyvä tietää...
Kalastus: 100varma aktiviteetti meidän poppoolle. Ainakin osalle.
Tahkon portaat: 2017 valmistuneet portaat 1054 porrasta ja nousua syntyy 800 metriä. Tämä pitää käydä nousemassa - edes kerran.
Maisemahissi: Maisemahissi oli käytössä ainakin vuonna 2018. Jospa myös tulevana kesänä.
Mönkijäsafari: Tämä voisi olla koko perheen aktiviteetti, jos nuorimmaisen saa kytkettyä tiukasti penkkiin kiinni. Mummoa ei nimittäin mökille lapsenvahdiksi jätetä ;)
Maastopyöräily: Tämäkin hyvä tapa tutustua ympäristöön. Alamäkipyöräilyä voisi olla jännä kokeilla.
Lähiliikuntapuisto ja Pump track: Kaikenikäisille tarkoitettu aktiviteettialue ei ole lainkaan huono valinta, kun matkaseurue koostuu 3-70 vuotiaista.
Vaellus ja patikointi: Yksi toiveista perhematkaan liittyen oli, että pääsisi patikoimaan edes jonkinlaisen matkan. Metsään mennään varmasti, koska Tahto näyttää tarjoavan oivat puitteet vaeltelulle.
Melonta, Veneily ja vesiaktiviteetit: Monta kesää haaveillut SUP-laudan kokeilusta. Jospa sitä tänä kesänä - edes kerran Tahkolla.
Tahko Farmi: Tämä on perheen pienimmälle kyllä ehdoton paikka. Ehkä myös itselleni. Toinen monta vuotta suunnitteilla ollut asia on kokeilla edes kerran elämässä ratsastusta (juu, en ollut heppatyttö). Tahko Farmi tarjoaa ratsastusta myös aloittelijoille.
Ammunta: Ei liity eläinfarmiin vaan jostakin läheltä löytyy myös ampumarata. Tämä menee minulta varmasti ohi.

Jos koko viikonlopun sataa heinäsirkkoja ja hämähäkkejä, ei tarvitse hankkiutua mökkihöperöksi mökissä (tai pakata autoa ja lähteä kotiin), vaan löytyy myös sisäaktiviteettejä:
Kylpylä, hieronta, kosmetologi, keilaus ja kuntosali löytyy samankaton alta: Kerran talvella muistan yrittäneeni kylpylään. Jospa kesäaikaan rauhallisempaa. Tai edes auki.
SuperCorner: Sisäaktiviteettipuisto, vaikka tuleekin Kummeli sketsi mieleen - eikun se olikin MusaCorner.

Lähteenä yllälueteltuihin käytin Tahko.com sivustoa sekä KuopionTahko.fi sivustoa. Ainakin näiden tietojen perusteella meidän perheelle tulee erittäin aktiivinen heinäkuinen viikonloppu. 

Lentolippu kirjoitettu Vladivostokiin!

Trans-Siperian junamatka on askeleen verran todellisempi, kun sähköpostiin tipahti tänään one-way ticket eli lentolippu Helsinki-Moskova-Vladivostok.

Boeing 777-300 er kuvat meni välittömästi googlaukseen ja pojalle piti näyttää, että tuommoisen kyytiin äiti pääsee sitten huhtikuussa.

Lentolipun myötä alkoi päässä surisemaan asiat mitkä pitää vielä hankkia ja mitä pitää vielä tehdä.

Koska ensimmäinen mieleen tullut asia olisi vaatinut kauppaan lähtöä ja rahallista investointia, tartuin seuraavaksi päähän putkahtaneeseen ajatukseen eli tein matkustusilmoituksen ulkoministeriön sivustolla.

Ensimmäinen mieleen tullut asia oli lentosukat. Minä todellakin tarvitsen hyvät lentosukat.

Kolmas asia oli, että kuinka helposti Moskovassa saisi korotettua istumapaikkalippuluokkaa ja paljonkohan se maksaisi lisää...

Äitini myös kysyi mitä aion ehdä Vladivostokissa ne kaksi päivää ennen junamatkan alkua.
Jos Jetlagista selviämistä ei lasketa, pitää aktiviteetit harkita tarkkaan. Tuskin tulee kovin usein tuolla kaupungissa käytyä vaikka lentolippu ei ollutkaan hinnalla pilattu - Turistiluokka 369 € veroineen.

Hyvää uutta vuotta 2019!

Niin saapui vuosi 2019. Se tarkoittaa, että TÄNÄ vuonna minulla on nelikymppiset. TÄNÄ vuonna matkustan junalla halki Venäjän maan, vietän kesäisen viikonlopun sukulaisten kanssa Pohjois-Savossa Tahkolla ja loppuvuodesta teemme äidin ja siskojen kanssa yhteismatkan.

TÄNÄ vuonna on luvassa myös pienempiä reissuja kuten Helsinki-Tukholma perheristeily ja kotimaanmatkailua idästä länteen. Ja ken tietää minne kaikkialle matkani käykään tämän vuoden aikana. Edessä ei ole kuin mahdollisuuksia!

Mielenkiintoista ja aktiivista vuotta 2019 jokaiselle!

Viron perhematkasta lähimatkakohteeksi

Huh, lopulta perhematkakin saatiin pakettiin. Alkuperäisesti puhuimme Virosta ja viikosta.
Loppupelissä epäilyni telttailusta Sonkajärven metsissä melkein toteutui, mutta meidän kohde sijaitsee Nilsiässä ja majoitus mökissä.

Virosta luovuttiin monista eri syistä.

• Kohde - Ei osattu päättää
• Hinta - Matkaan ei olisi päässyt yhdellä autolla ja matkalle olisi tullut loppupelissä ylimääräisi kustannuksia 3/4stä perheestä olisi tullut Pohjois-Savosta, joten myös ajomatka Suomessa olisi pitänyt laskea mukaan.
• Eläimet - Hintaan olisi pitänyt laskea mukaan lemmikkien hoitokustannukset (3/4 perheestä löytyy lemmikki)
• Ajankohta - Kesä. Viikonloppusuunnitelmat alkoi olemaan buukattu ja työkuviotkin monella osuu huonosti juuri suunniteltuun ajankohtaan. Viikonreissu ei olisi sopinut kaikille.
• Matkan pituus - Viikon reissu nostaa kustannuksia. Ja olisiko kaikki viihtynyt?

Jossakin vaiheessa ehdotin, että unohdetaan Viro ja mennään Suomeen. Noh, sekään ei saanut riemuvastaanottoa, mutta sentään puoltavia lausuntoja. Isäni ja äitini tykkäsi ajatuksesta, että mökki olisi kohtuullisen matkan päässä kaikista lähtijöistä.

Katselimme Heinolan alueelta yhtä mökkiä, joka olisikin ollut todella hieno ja meille sopiva. Aktiviteettejä olisi ollut kalastaville nuorille miehille, patikoinnista haaveilevalle mummolle ja kalliomaalauksia historiasta kiinnostuneille.  Vuokra-aika olisi ollut vaan minimissään viikko ja tässä vaiheessa olimmo jo puhuneet pelkästään pe-ma reissusta.

Myös Muuramen alueelta olisi ollut tarjolla tarkoitukseen sopiva mökki paljulla ja sen olisi saanut vuokrattua halutulle ajankohdalle. Tämä mökki unohdettiin paristakin syystä. Toinen oli, että samaan aikaan Jysäri (osa meidän mökkiläisistä olisi karanut sinne - kiva perhemökkireissu) ja toinen syy oli, että tässä vaiheessa olimme keksineet uuden kohteen.

Vietimme muutama vuosi sitten kaveriporukalla isosiskoni nelikymppisiä Tahkolla. Ajankohta oli tuolloin luminen tammikuu ja majoituimme kaikki yhteen mökkiin. Siskoni ehdotti, että olisiko tuo samainen paritalon puolikas sopiva heinäkuiseen mökkeilyyn. Miksi ei? Ei siinä menetä mitään, jos kysyy ja jos kaikki mahtuu nukkumaan.

Niinhän siinä sitten kävi, että tuossa tuvassa vietetään minunkin nelikymppisiä.

• Hinta oli kohtuullinen (kustannukset per perhe per yö n. 58 €) 
• Kaikki mahtuu nukkumaan (meidän perheen edustus taitaa tippua kahteen henkeen, kun miehellä  toinen reissu tuolle viikonlopulle)
• Aktiviteettejä löytyy
• 103 - 41 km päässä. Minun tosin pitää ensin etelästä saapua kotiseudulle, jotta pääsen noihin rajoihin

Vaikka Viro, tai muu ulkomaan kohde, ei tällä kertaa onnistunut on Tahko erinomainen vaihtoehto.

Vladivostokin hotellin vaihdos

Matkatoimisto lähetti muutama päivä sittten viestin, joka aiheutti minussa tahatonta hihitystä - monta päivää: 

"Yksi asia mistä haluan kysyä sinulta koskee Vladivostokin hotellista,

se ehdotettu Zhemzhuzhina hotelli on surkea (juuri ryhmämme on saapunut takaisin ja ovat olleet siinä hotellissa)

Sopiiko sinulle joku muu hotelli?"

Mitä tällaiseen viestiin voisi vastata?" Ei, haluan ehdottomasti yöpyä hotellissa, jonka olette juuri luokitellut surkeaksi." Hell yeah, vaihtoon meni ja pyysin vielä tason nostoa, jos ei hinta pompsahda pilviin. Ensimmäinen vaihtoehto oli 70 e / yö, joka mielestäni oli todella edullinen.

Arvostan tuollaista suoruutta, mutta itse asiakaspalvelutehtävissä työskentelevänä, ja markkinointia opiskelleena tiedän, että suoruus ei välttämättä ole aina hyvästä. 

Tällä kertaa viesti oli, että hotelli on surkea, mutta joku runoniekka olisi asian ilmaissut kaunnistellen, laimeammin, mahdollisesti jopa ns. diplomaattisemmin "Olemme saaneet edelliseltä vierailuryhmältä palautetta, että hotelli ei täytä laatuvaatimuksiamme ja siksi suosittelemme teille hotellin vaihtoa". Vaikkapa noin. Mutta eihän hotelli matkatoimiston ole? Hehän vain buukkaavat sinne yöt ja jos paikka on surea, niin miksipä tätä ei voisi kertoa maksavalle asiakkaalle.

Surkean hotellin tilalle ehdotettiin 15€ / yö kalliimpaa Hotel Astoria (Partizanskiy Prospekt, 44, Vladivostok). Kuvien perusteella hotelli näyttää ihan fiksulta ja arvostelutkin on erinomaiset. Etenkin aamupalaa kehuttu, jossa tarjolla mm. blinejä ja kaviaaria (tämä taisi vaikuttaa eniten valintaani). Sijainti on aavistuksen etäällä keskustasta (n. 20 min kävelymatka) ja hotellia suositellaankin enemmän liikematkoille, kuin kaupunkimatkailuun. Luulen, että kävely ennen junamatkaa tekee ihan hyvää ja tuleepa kokeiltua julkisiakin.

Valitsin siis tämän ja kiroan sitten vasta paikan päällä sijaintia. Tosin siinä voi käydä kuin avaruudessaa eli kukaan ei kuule huutoani...