Trans-Siperian reitti on kiehtonut minua siitä lähtien, kun vuosia (vai vuosikymmeniä?) sitten luin Apu-lehdestä matkakertomuksen matkustamisesta legendaarisella Trans-Siperian radalla.
Tuo artikkeli oli ensi kosketukseni junareittiin ja iskostui syvälle mieleeni. Sieltä se on muistuttanut itsestään aika-ajoin.
2009 menin naimisiin ja häämatkaa suunnitellessa tuli myös Trans-Siperia puheeksi. Muistan, että puhuin myös Idän pikajunasta - joku noissa junissa viehättää ja itä vetää. Mieheni ei lämmennyt ajatukselle ja Trans-Siperia sai jälleen unohtua.
Todeksi Trans-Siperia tuli tajutessani, että voin lähteä synttärimatkalle yksin. Rakastan matkustaa yksin ja etenkin lapsen syntymän jälkeen ei tähän ole ollut samalla tavoin mahdollisuutta. Nyt saisin lyötyä kaksi Mongolian kärpästä yhdellä iskulla: Synttärimatkan sekä matkan yksin. Luulisi hetkeksi riittävän, kun junassa istuu viikon ajan.
Taustalla on myös vähän hassumpikin syy. Vuosien takainen Apu-lehden artikkeli jätti mieleeni kummittelemaan kysymyksen ja siihen haluan saada vastauksen.
Rakastan lukemista ja etenkin silloin vuosia sitten luin todella, todella paljon. Jutun kirjoittaja kertoi, että hänen mukaan ottama matkakirja ei ollut edennyt ensimmäisiä sivuja pidemmäll. koska oli ollut niin paljon muuta katsottavaa ja kiinnostuksen kohteita.
Edelleen haluan tietää voiko kirja jäädä ympäristön vuoksi lukematta, vai käykö niin, että kirja loppuu ennen aikojaan ja sitten kärsitään tylsyydestä loppumatka.
Trans-Siperian junamatka on ollut mielessäni niin kauan, että olen ehtinyt romantisoida sen mielessäni moneen otteeseen. Junamatka on saanut mielessäni omat mausteensa esim. Agatha Christienin Idän Pikajunan arvoituksesta vaikka kirjassa reitti ei Siperiaan ketään vie tai Venäjän tsaarin aikaisesta historiasta, joka kiehtoi teini-iässä erityisesti.
Kaiken kaikkiaan tärkeintä tässä soolomatkassa on tehdä jotain yksin, itsekkäästi. Olen matkasuunnitelmasta kertoessani painottanut, että menen yksin. Yksin matkustaessa seikkailu on lähempänä eikä tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen tarpeita.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2018
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Helsinki - Vladivostok 5.4.2019
Vuosien takaisen unelman – tai päähänpinttymän – toteuttaminen ei loppupelissä vaatinut kummempia asioita, kuin hieman rahaa ja lähtem...
-
Vuosien takaisen unelman – tai päähänpinttymän – toteuttaminen ei loppupelissä vaatinut kummempia asioita, kuin hieman rahaa ja lähtem...
-
Matkatoimisto lähetti muutama päivä sittten viestin, joka aiheutti minussa tahatonta hihitystä - monta päivää: "Yksi asia mistä ...
Itse olen myös kaukaisesti haaveillut tuon reitin matkustamisesta mieheni kanssa. Pienen lapsen kanssa matkaan lähteminen ei kuitenkaan kiehdo. On helpompiakin tapoja olla liikkeessä :D
VastaaPoistaMinäkin tykkään matkustaa yksin, siitä, ja kirjan lukemisesta pitkäveteisillä junamatkoilla, jään kuitenkin toistaiseksi haaveilemaan. Toivottavasti matkastasi tulee ihana!
M-E
mutkatonta.com
Kiitos :) Tällä kertaa ajattelin tosiaankin istua matkan ilman välipysähdyksiä, mutta mielessä kummittelee jo uusi matka sitten kun oma lapsi on isompi. Silloin voisi tehdä perhematkan ja käyttää enemmän aikaa. Matkan varrelle tulee jäämään usea kohde mihin kiehtoisi tutustua, mutta otetaan askel kerrallaan :)
PoistaItsekkin olen tästä junamatkasta myös aökanut haaveilemaan viimeisen vuoden aikana. Ja aijon reissun jossain vaiheessa toteuttaakkin.
VastaaPoistaVarmasti saat toteutettua sen! Itselläni tämä tosiaan ollut mielessä vuosia, mutta nyt tuntuu olevan oikea ajankohta sen toteuttamiseen :)
Poista