keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Miksi Trans-Siperia?

Trans-Siperian reitti on kiehtonut minua siitä lähtien, kun vuosia (vai vuosikymmeniä?) sitten luin Apu-lehdestä matkakertomuksen matkustamisesta legendaarisella Trans-Siperian radalla.

Tuo artikkeli oli ensi kosketukseni junareittiin ja iskostui syvälle mieleeni. Sieltä se on muistuttanut itsestään aika-ajoin.

2009 menin naimisiin ja häämatkaa suunnitellessa tuli myös Trans-Siperia puheeksi. Muistan, että puhuin myös Idän pikajunasta - joku noissa junissa viehättää ja itä vetää. Mieheni ei lämmennyt ajatukselle ja Trans-Siperia sai jälleen unohtua.

Todeksi Trans-Siperia tuli tajutessani, että voin lähteä synttärimatkalle yksin. Rakastan matkustaa yksin ja etenkin lapsen syntymän jälkeen ei tähän ole ollut samalla tavoin mahdollisuutta. Nyt saisin lyötyä kaksi Mongolian kärpästä yhdellä iskulla: Synttärimatkan sekä matkan yksin. Luulisi hetkeksi riittävän, kun junassa istuu viikon ajan.

Taustalla on myös vähän hassumpikin syy. Vuosien takainen Apu-lehden artikkeli jätti mieleeni kummittelemaan kysymyksen ja siihen haluan saada vastauksen.

Rakastan lukemista ja etenkin silloin vuosia sitten luin todella, todella paljon. Jutun kirjoittaja kertoi, että hänen mukaan ottama matkakirja ei ollut edennyt ensimmäisiä sivuja pidemmäll. koska oli ollut niin paljon muuta katsottavaa ja kiinnostuksen kohteita.

Edelleen haluan tietää voiko kirja jäädä ympäristön vuoksi lukematta, vai käykö niin, että kirja loppuu ennen aikojaan ja sitten kärsitään tylsyydestä loppumatka.

Trans-Siperian junamatka on ollut mielessäni niin kauan, että olen ehtinyt romantisoida sen mielessäni moneen otteeseen. Junamatka on saanut mielessäni omat mausteensa esim. Agatha Christienin Idän Pikajunan arvoituksesta vaikka kirjassa reitti ei Siperiaan ketään vie tai Venäjän tsaarin aikaisesta historiasta, joka kiehtoi teini-iässä erityisesti.

Kaiken kaikkiaan tärkeintä tässä soolomatkassa on tehdä jotain yksin, itsekkäästi. Olen matkasuunnitelmasta kertoessani painottanut, että menen yksin. Yksin matkustaessa seikkailu on lähempänä eikä tarvitse ottaa huomioon kenenkään toisen tarpeita.

tiistai 17. heinäkuuta 2018

Lähtölaukaus juhlavuoteen - projektiblogin aloitus


Koskaan ei pidä kysyä naisen ikää, mutta jos se juupeli ei osaa olla asiasta hiljaa on se sitten hänen oma häppeensä eli here we go: Täytin eilen  39 vuotta ja tästä alkaa juhlavuoteni kohti pyöreitä.

Jos intro ei vielä aukaissut täytän ensi vuonna 40 vuotta ja syntymäpäivääni aion juhlia matkustaen.

Suunnitelmissa on kaksi matkaa: Perhematka sekä soolomatka.

Perhematkan kohde on vielä avoinna, mutta ajatuksena on, että kohteessa juhlistetaan minun, äitini ja siskonmiehen syntymäpäiviä. Kaikki kun satumme täyttämään pyöreitä vuonna 2019. Kohdemaa valitaan yhdessä ja mukaan pääsee, ketkä pääsee. Jos kaikki pääsee lähtemään on matkustajia yhteensä kaksitoista.

Soolomatkan olen päättänyt, mutta sekin vaatii vielä suunnittelua. Matkustan vuonna 2019 Trans-Siperia -reitin. Tässä vaiheessa tarkoitus olisi tulla idästä länteen eli Vladivostokista Moskovaan. Ensi vuoden matka käsittää ainoastaan junaosuuden eli 6,5 vuorokautta.

Matkalla 4kymppiseksi blogi tulee käsittelemään matkan suunnitteluun liittyviä asioita ja tietenkin matkakertomukset itse reissusta. Vaikka aion kirjoitella tätä muistikirjatyyppisesti itselleni (tästä johtuu blogin "eksoottinen" ulkoasu) toivon, että tästä on iloa jollekullekin matkan taivaltajalle. 

Tervetuloa matkaani. Postaustahti tulee olemaan postaus per viikko, joten liitä itsesi seuraamaan viestejä, niin et missaa mitään.

Myös Instagram-tili löytyy nimellä: Matkalla_4kymppiseksi


Helsinki - Vladivostok 5.4.2019

Vuosien takaisen unelman – tai päähänpinttymän – toteuttaminen ei loppupelissä vaatinut kummempia asioita, kuin hieman rahaa ja lähtem...