Aikaerorasituksen tasausta klo 3.30

Aikaerorasituksen minimoimiseen tekemni masterplanini nukkua yhdeksän tuntia ja herätä kello 3, hieman kärsi, koska henkinen napanuora lapseni kanssa on edelleen hyvin vahva.

En mennyt nukkumaan klo 21 vaan noin kello 22. Unenpäästä sain sitten jossakin vaiheessa.

Nuori herra tippui sängystä kello 1. Kun hänet olin saatellut matkaan untenmaille, heräsi tervejärkeni ja alkoi ihmettelemään, että mihinkäs reissulle sitä ollaankaan menossa ja miten siellä sitten saat ajankulumaan tai muutenkaan asiat yksin hoidettua. Järjenääntä on vaikea vaimentaa, etenkin keskellä yötä, kun haluaisi nukkua.

En ehtinyt edes nukahtaa, kun nuori herra tapsutteli makuuhuonettamme kohden. "Ei nukuta". Saattelu sänkyyn toi halutun tuloksen, mutta lopulta itsekin sain unen päästä kiinni. Noin tunnin unien jälkeen (näin unta töistä) pienien jalkapohjien ääni lähestyi jälleen oveamme.

Tässä vaiheessa huomasin kellon olevan 2.45 - vartin päästä herätys. Viittä vaille, kun lapsi ei vieläkään nukkunut, sanoin käyväni vessassa (hätä oli tosi, mutta tarkoitus oli hakea puhelin sängyn vierestä, että se ei herätä nukkuvaa miestä). Vessareissun aikana Ukkeli ehti juosta sohvalle köllöttämään (koska ei väsytä). Back to bed ja vartti nukuttamista.

Tällä hetkellä mies kuorsaa seinän toisella puolella ja nuori herra omassa sängyssään. Ainakin nukkuu, kuorsaus ei kuulu. Poikani nukkuu yleensä tosi hyvin eikä yöheräämisiä ole, joten tämän sortin levottomuus ei ole tavanomaista. Jospa ei ole tulossa kipeäksi, koska pojilla on edessä omareissu mummolaan (Se ei ole ukkila, vaan mummola, jossa ukki asuu).

Onneksi minun olikin tarkoitus nukkua lyhyet unet tänä yönä. Nyt pitäisi sinnitellä hereillä vielä n, 14 tuntia, että pääsee "levolliseen lentokoneuneen". Olen niin kuollut huomenna.