Juna kulkee vaan. On hienoa huomata, kuinka hyvin juna pysyy aikataulussa. Asemille saavutaan ajallaan ja lähdetään täsmällisesti.
Majoitun vaunussa, jossa matkakumppanina on naisia. Ensimmäisenä yönä hyttiin majoittui nainen, joka tuntui olevan koko ajan lähdössä. Hän kävi joka pysäkillä tupakalla ja jossakin vaiheessa yötä jäi sille tielle. Hän ei laittanut edes petiä, joten päättelen hänellä olleen vain istumapaikan.
Aamulla havahduin siihen, että hyttikaverit oli vaihtuneet. Vanhempi rouva ja todennäköisesti hänen tyttärensä. Jossakin vaiheessa nuorempi puki yllensä uniformun ja jäi kyydistä. Töihin vai kouluun? En tiedä.
Vanhemman kanssa jaettiin hytti yhden yön ajan. Seuraavana päivänä hän liiteli petivaatteet kasaan merkkinä matkan päättymisestä.
Seuraavan yön sain olla yksin. Yksityinen hytti, ah, mikä autuus.
Seuraavana päivänä hyttiemäntä toi uudet petivaatteet. Jäin odottamaan miltä asemalta tulisi uusi hyttikaveri. Ja millainen.
Hyttiini vyöryi matkatavaroineen puhelias vanhempirouva. Nettikääntäjän avulla näytin, että en venäjää ymmärrä. Tieto ei estänyt rouvaa puhumasta. Vaikka toistemme kieltä emme hallinneet selvisi, että kummankin matka vie Moskovaan ja hänen lippu maksoi 24000 ruplaa (n. 330 euroa) . Matkaopaskirjasta on ollut hyötyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti